lauantai 18. tammikuuta 2014

Elämästä ja kuolemasta, rakkaudella



Tämä kirjoitus on omistettu rakkaan J:n perheelle ja läheisille. Olette minulle niin rakkaita. 

Ikuisuus tulee todella lähelle kun joku lähtee aivan liian aikaisin.

 
Ystäväperheeni 17-vuotias poika lähti niin monen mielestä aivan liian aikaisin tänä jouluna (tässä linkki Savon Sanomien uutiseen tapahtuneesta).

Nuori, terve, freesi, ystävällinen, sydämellinen, lahjakas, kohtelias, pidetty, lupaava, rohkea, nöyrä, täynnä elämää oleva, rakastettu J. Miten ja miksi tämmöistä voi edes tapahtua? Valtava suru. Paljon kysymyksiä. Sydän murskana. Kyyneleitä. Ikävää. Epäreilua? J:n perheen ja läheisten elämä ei tule koskaan olemaan sama ilman häntä.

Kuitenkin,

ihmeellisellä tavalla, 
inhimillisten ja aitojen, loputtoman epätoivoisten tunteiden keskellä,

toivo.

Sillä ”joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

Elämä tässä ajassa on 
yksi 
henkäys. 

Sitten alkaa ikuisuus. 
Mitään ei täältä oteta mukaan eikä ”ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin”. 

Tähän elämään jäävät muistavat sen, miten he ovat poismennyttä kohdelleet ja kuinka hän kohteli muita.

RAKKAUS pysyy.

"Se on väkevä kuin kuolema.
Sen kiihko on kuin tuonela. 
Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa."

"Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?

Ei kuolema.

Eikä elämä.

eivät enkelit eivätkä henkivallat, 
ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, 
ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu 
voi erottaa mietä Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Niin, 
meillä on suru ja ikävä. J:llä ei ole. Sillä hän oli laittanut toivonsa siihen, mikä pysyy. Mistä ei edes kuolema voi häntä erottaa. 




Newland: Sinut nään

Luotas löysin rauhani, tiedän missä on mun matkani pää
Tahdon elää sua palvellen, kaikki mun päivät sua ylistän 

Kunnes sinut viimein nään
ja valoon jään

Toivoni mä sinuun laittanut oon
Ei mikään voi meitä erottaa
Ja sitten kun sinut nähdä saan
Ei oo mitään parempaa

Oo, ei tuskaa silloin oo
Oo, sinä kyyneleeni kuivaat
Oo, Isä syliis painaudun
Oo, luonas niin hyvä on



Lainaukset löytyvät Raamatusta:
Joh 11: 25-26; Luuk 12:15; Laul 8:6-7; Room 7:35-39