maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

Kevätmoi!

Kuinka moni fiilistelee kevättä?? Käsi ylös NYT?
Kevät on sitä uuden elämän alkua kun jäät  ja lumi sulaa ja ihmiset alkaa liikkumaan ulkona ja jopa katsomaan toisiaan silmiin. Aamulla on kivaa herätä ja ulos tekee mieli mennä. Arki maistuu ja elämä hymyilee niin paljon, että voi kirjotella rehellisen hyvänmielenfiilistely-postauksen näin maanantaiaamun kunniaksi !

 
På vårar längtar jag speciellt mycket till Stockholm. Nu är det redan två år sen jag fick åka dit. Nästa år måste jag få åka igen. Senast.

Nice view :)

Kevät on erityistä aikaa myös abeille (ja muille valmistuneille). 12 vuoden kouluputki - loputtomat läksyt, rankat kirjotukset ja stressi - mutta myös tuttu ja turvallinen ihana aika päättyy.  Ja uusi alkaa. High five tän vuoden abeille. Nauttikaa !

Maija-abi keväisessä Amsterdamissa

Tänä keväänä oon reissaillut ainoastaan Suomen länsirannikolle, mutta kevättä on silti rinnassa ja kyllä Jypinkylässäkin kelpaa jäädä poseeraamaan aurinkoon vaikka kesken juoksulenkin.



Hyvää mieltä tähän viikkoon kaikille! Nyt eletään jo kesäaikaa:)

torstai 22. maaliskuuta 2012

FOMO


(Nyt mun tekstejä voi kommentoida myös ilman kirjautumista, joten kertokaa ja kommentoikaa ihmeessä, mitä ajatuksia teillä nousee tästä ja aiemmistakin kirjoituksista. Tai mistä vaan. Erityisesti ois hienoo ja rohkaisevaa kuulla teiän näkökulmia siitä, kuinka toteutatte oikeudenmukaisuutta, josta jokin aika sitten kirjoittelin.)

Viikko on mennyt nopeesti ja hommia on riittänyt kun on pitänyt paikkailla viime viikolla rästiin jääneitä hommia ja sosiaalisia suhteita. Vaikka olikin kivaa elää ”mestaruushuumassa”- unohtaa arkirytmit ja leikkiä rich & famousia - niin kyllä arki on mahtavaa. Viime aikoina oon yrittänyt elää kahdessa kaupungissa yhtä aikaa, mistä seuraa tietenkin sitä, että välillä tulee tunne, että on väärässä kaupungissa väärään aikaan. Samaan aikaan kun paikassa A tapahtuu kivoja juttuja, olis paikassa B lähes pakollisia menoja. Tiedän, että tää on tuttu tunne monelle, eikä siihen tarvii edes kahden kaupungin välillä zumbailua. Kuinka monta kertaa sä oot tuskaillut valinnan vaikeutta ja toivonut mielessäsi, että voisit olla useammassa paikassa samaan aikaan?

 

Tällä viikolla mä oon kuitenkin saanut elää arkirytmissä ja nauttinut erityisesti fiksuista, syvällisistä ja innostavista luennoista ja keskusteluista yliopistolla. Aiheena on ollut mm. se, kuinka nuorisokulttuurit heijastelee yhteiskunnan muutoksia, miten sukupolvet X, Y ja Z rakentavat identiteettinsä ja siis ylipäänsä se, millaista (nuorten) ihmisten elämä nykyään on. Tuntuu, että jokaisesta tähän liittyvästä ilmiöstä, käsitteestä ja näkökulmasta tekis melkein mieli alkaa saman tien kirjottaa gradua tai vähintäänkin tosi pitkä blogiteksti. Välillä näin;). 




Teorioiden ja tutkimusten mukaan tän sukupolven nuorisolla on tehtävä enemmän valintoja kuin koskaan aiemmin. Valinta on yksilön mahdollisuus toteuttaa omia halujaan, mutta toisaalta valinta on myös pakko. Thomas Ziehen mukaan valinnat uuvuttavat ja nuoret ovat väsyneitä elämään jo ennen kuin se alkaa. Ja tämä oli vuonna 1975, jolloin ei vielä  esimerkiksi edes puhuttu internetistä.

Ootko sä ollut uupunut valinnoista?
Millä perusteella teet valintasi?
Mitä, jos valitsetkin väärin? 

Erään suomalaisen tulevaisuudentutkijan mukaan nykypäivän nuoret kärsivät FOMOsta. Fear of missing out kuvaa nuorten jatkuvaa pelkoa siitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. "Jos nyt hengailet näiden ihmisten kanssa, saatat missata paremmat porukat. Jos valitset väärän opiskelupaikan, saatat missata paremman. Jos nyt valitset tämän, tulet myöhemmin katumaan."

Vaikka oonkin varsinkin viime aikoina joutunut tekemään vaikeitakin valintoja siitä, minkä tapahtuman/ihmissuhteen priorisoin, en halua fomoilla, vaan tehdä sellaisia valintoja, joiden takana pystyn seisomaan. Toisaalta haluan pyytää viisautta valintoihini myös itseäni Viisaammalta ja pitää lähelläni ne ihmiset, joilta saan hyviä neuvoja ja voimaa tehdä oikeita valintoja. He pysyvät elämässäni myös silloin, kun olen valinnut väärin. 

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Mestarit

Sain kuin sainkin viime postauksessa toivomani synttärilahjan: Vaasan Sport voitti Mestiksen mestaruuden! Sitä ollaan nyt juhlittu pari päivää. Oon tosi ilonen ja ylpeä koko joukkueesta, erityisesti lempparipelaajasta #11.


 
 Tiukkaa keskittymistä ja nestetankkausta ennen peliä.



Jännittyneet hymyt ennen finaalin alkua. Yhdellä mimmeistä sykemittari näytti 146 jo pari tuntia ennen peliä.




JES JES JES ! ! !
Annan ottama kuva. 




Poika käsissä, tyttö kainalossa.



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

23

Go shorty, it's your birthday!


Mä päätin maanantaina järjestää sittenkin juhlat, koska mun elämä todellakin on juhlimisen arvoinen. Koska oon poissa kaupungista loppuviikon, niin ainoaksi vaihtoehdoksi juhlille jäi eilinen, tiistai. Voitteko kuvitella, että päivän varoitusajalla tiistai-iltana mun luokse tuli 23 ihmistä! Aika ihmeellistä tässä aikataulujen, kalentereiden ja organisointien ajassa.

Tän kirjoituksen otsikko ei siis kuvasta ensisijaisesti mun ikää, vaan niitä ihmisiä, joiden kanssa sain eilen olla. Olette aivan mielettömiä, kiitän teitä ja teistä. Te, ja myös muut mun elämän ihmiset, ootte paras synttärilahja.


Mun sydän palaa sille, että saan nähdä ihmisten löytävän itsensä, lahjansa, unelmansa ja paikkansa. Voitte vaan kuvitella, kuinka liekeissä oon siitä, että eilen mun olkkarissa sain olla näkemässä just sitä. Mun uskomattoman lahjakkaat ystävät tanssi, lauloi, esiintyi, beatboxas, hurras, maalasi, ihaili, breikkas, nauroi ja nauratti ja yksinkertaisesti eli todeksi tätä mun suurinta iloa ja visioo. Jotkut oli leiponut superherkullisia herkkuja ja joillain on vaan se taito hypätä tilanteisiin ja auttaa esimerkiksi kattauksessa ja kahvinkeitossa keskellä hulinaa. 

Ei voi muuta kuin ihmetellä, hehkuttaa ja kiittää.

Herkkuja
Taiteilija työssään


Illan lopputulos - mutta ei vielä valmis



Ihania lahjoja!



             


TA-DAA!

Maija 23-v. Suoraan junasta Vaasan partsille synttäriauringosta nauttimaan ja poseeraamaan lahjojen kanssa.




Mulla on vielä yksi synttärilahjatoivomus Saa nähdä, saanko sen tänäiltana...! 


tiistai 13. maaliskuuta 2012

Oikeudenmukaisuus

On se kumma, miten opiskelut laittaa ajatukset lentämään ja inspiraation virtaamaan. Harmi vaan, että ajatukset ja inspiraatio harvoin koskee kuitenkaan juuri sitä opiskeltavaa asiaa, vaan kaikki muu tuntuu innostavalta ja kiinnostavalta. Tänään onneksi olin mokannut aikataulujen suhteen niin päin, että mulle jäi hetki vapaa-aikaa, kun sovittu tapaaminen ei ollutkaan tänään vaan myöhemmin. Voin siis hyvällä omatunnolla kirjoitella muita kuin kandijuttuja. Hetken.



Kuten aiemmin jo mainitsin, sain sunnuntaiaamuna sain kokoontua siistien tyyppien kanssa jakamaan elämää. Keskustelut meni tosi diipiks heti alkumetreiltä, kun ihana ja cool lautailijatyttö kertoi kokemuksiaan Australian ja Thaimaan reissultaan. Tää ei ollut mikään perus surffireissu, vaan porukka teki erilaista vapaaehtois- ja auttamistyötä muun muassa Thaimaan prostituoitujen parissa. On järkyttävää kuulla, miten thai-tytöt myyvät itseään, jotta voisivat rahoittaa veljensä yliopisto-opiskelut. Tässä vaiheessa ei enää tee mieli valittaa liian pienestä opintorahasta tai siitä, että opiskelijat eivät saa tienata tarpeeksi  ilman, että menettävät oikeudet tukiin.

Oikeudenmukaisuus on tosi laaja ja haastava aihe, jota kuitenkin jokaisen meistä tulisi noudattaa ja vaalia. Oikeudenmukaisuus toteutuu tai jää toteutumatta niin monella eri tasolla. Lätkässä tuomarin epäoikeudenmukainen linja voi johtaa siihen, että huonompi joukkue voittaa. Yksilö voi kokea olevansa epäoikeudenmukaisesti kohdeltu, ja syvästi loukkaantunut jos ei esimerkiksi saa tilanteessa puheenvuoroa. Jos maailman varat jakautuisivat oikeudenmukaisesti, kaikki saisivat syötyä itsensä kylläiseksi joka päivä. Sorrettu yksilö ottaa oikeuden omaan käteensä ja pitää oikeudenmukaisena sortaa sortajiaan, tehdä terroritekoja tai ryhtyä koulukiusaajaksi.

Yksi brunssiseuralaisista kuvasi, miten hänen mielestään oikeudenmukaisuus ja sen todeksi eläminen on prosessi, jossa saa kasvaa. Mitä enemmän asiasta puhutaan yhteiskunnassa ja kahvi(tai brunssi)pöydissä ja eri medioissa, sitä enemmän saa itse olla puhuttelussa siinä, kuinka itse toteuttaa oikeudenmukaisuutta omassa elämässään.

Millä tavalla sinä toteutat oikeudenmukaisuutta? 

Suomalaisten on tosi vaikea kehua itseään tai tuoda yleensäkään mitään hyviä tekoja julki, koska muutenhan muut voisi ajatella että "se luulee olevansa jotain". Tai sitten tuomitaan heti tekopyhäksi. Haastan teitä kuitenkin kertomaan jonkun idean/ajatuksen/periaatteen/teon/elämänalueen, jolla olet toteuttanut oikeudenmukaisuutta jollain tasolla. Ei ajatella, että tässä on nyt joku "hyvä ihminen"-kilpailu käynnissä, vaan rohkaistaan toisiamme kertomalla siitä, mitä hyvää voimme saada aikaiseksi. Voidaan antaa toisille hyviä vinkkejä, kuinka toteuttaa oikeudenmukaisuutta tässä ja nyt. 

"We ourselves feel that what we are doing is just a drop in the ocean. But the ocean would be less because of that missing drop."
- Mother Teresa

Mulla on Guatemalassa nyt 12-vuotias kummityttö, jota sponsoroin 20 eurolla kuussa. Väli- ja Etelä-Amerikan maissa köyhien ja varsinkaan tyttöjen edellytykset hyvään, turvalliseen ja tasapainoiseen elämään ei ole kovin vahvoilla. Mun pieni summa kuitenkin mahdollistaa sen, että Laura saa elää turvallisessa ympäristössä, käydä koulussa ja toivottavasti eräänä päivänä toteuttaa unelmansa tulla kokiksi.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Yllätys


Viikonloppuna järjestettiin kaverille yllätys arjen keskelle. Juonittiin aikatauluja facebookissa ja sovittuna aikana hiippailtiin sovittuun paikkaan, piilouduttiin sängyn taakse päiväpeiton alle ja odotettiin uhria hikisenä, happea haukkoen ja hihittäen. Osa porukkaa oli varmasti lähinnä vaivautuneita, mutta musta on just hauskaa repiä ilot irti tämmösestä. En oo koskaan aiemmin saanut hypätä sohvan takaa yllättämään päivänsankaria niinku leffoissa. Yllätys oli todella onnistunut, kohde ei ollut osannut aavistaa mitään ja oli selkeästi otettu tempauksesta.

Onko muilla kokemusta tämmösistä yllätysjuhlista joko järjestäjänä, osallistujana tai "uhrina"? 

Ilta jatkui mukavasti kuulumisia (ja käyntikortteja;) vaihtaen. Oon niin ilonen, että ollaan pidetty lukioporukan kanssa yhteyttä, vaikka monien elämät onkin johtanut ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Välillä elämät vie niinkin nopeesti eteenpäin, että Jyväskylässä ja Oulussa asuvat ex-luokkakaverit luulivat asuvansa toistensa naapureina Tampereella.? 

Lisään luokkakuvan vuosimallia 2012 kunhan saan sen kuvaajalta. 

Sunnuntaiaamuna sain nauttia brunssia aivan toisella kokoonpanolla, mutta laadukkaassa seurassa jälleen. Siitä voisin postailla lisää myöhemmin, koska oli sen verran diippejä keskusteluja. Nyt nukkumaan ja innolla taas uuteen viikkoon. Luvassa koulun lisäks ainakin hikeä ja hokia kun aurinko kutsuu lenkkeilemään ympäri Jyväsjärveä ja toisaalla lempparijoukkue jatkaa finaalipelejä tän päivän voiton jälkeen. 

Kuvassa kovanluokan fani Sport-huivi kaulassa.



torstai 8. maaliskuuta 2012

Etuoikeutettu

Onpa ihanaa olla nainen. 


Mä tiedän, että naisista ja naiseudesta puhuminen ei ole kovin in nykyään, koska ihmisten jakaminen sukupuolen perusteella on syrjivää, leimaavaa, junttia ja vanhanaikaista. Mutta onneksi mua ei haittaa, että en oo in, joten voin kirjoittaa naisista ja miehistä ihan erikseen.


Ekaks haluan kiittää mun elämässä vaikuttaneita miehiä. Te ootte kohdelleet mua tosi hyvin. Uskon, että juuri sillä, miten te ootte kohdelleet mua, on tosi ollut tosi merkittävä vaikutus siihen, että musta todella on ihanaa olla nainen. Teidän sanat ja teot on hölliny mun sydäntä. Oon etuoikeutettu, että mulla on isä, jolta sain jo pienenä kuulla, että olen prinsessa. Oon etuoikeutettu, että mulla on kaksi veljeä, joista tiedän, että ne on musta ylpeitä, aivan kuten mä olen heistä. Mun elämässä on myös paljon, paljon muita miehiä, joista oon superkiitollinen. Olette pitäneet musta huolta, ootte hauskoja, viisaita ja lihaksikkaita. Ja saatte mut tulemaan yhä paremmaks naiseks. Jatkakaa samaan malliin!

Haluan myös kiittää teitä naisia, jotka ootte olleet mulle esimerkkejä ja vertaistukia kaikkien näiden 23 vuoden ajan, jotka olen saanut nauttia etuoikeudesta elää naisena. Mamma, mummot ja muut elämäni naiset. Kiitos, että olette iloinneet omasta naiseudestanne, ja toivon, että se ilo vois vaan kasvaa! Olette kauniita, viisaita ja vahvoja.

Miettikää, kun Jumala loi naisen, ei sen jälkeen tarvinnut luoda enää mitään. Nainen on kauneinta ja ihaninta mitä voi olla.


Naistenpäivän kunniaksi moppasin kämpän korkkarit jalassa.


Kaikkialla maailmassa naisena olemista ei heti tulisi mieleen pitää etuoikeutena. Luin netistä, että Suomi olisi maailman 4. paras paikka elää naisena. Tässä kuvausta erilaisesta naisen arjesta.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ihan finaalissa!

Heippa!

Nyt on pakko jättää eilisen kokemuksista kertominen myöhemmäksi, koska oon niin FINAALIfiiliksissä enkä voi muuta kuin hehkuttaa siitä! Olisi ollut aivan upeeta olla paikan päällä näkemässä ja kokemassa ja huutamassa ja jännittämässä ja onnittelemassa, ja tukemassa. Nyt oli tyydyttävä olemaan hengessä mukana long-distancena. Live-lähetys toimi onneks hyvin lukuunottamatta muutaman minuutin katkosta juuri ratkaisevan maalin jälkeen - yleisö tais huutaa sekä paikan päällä että kotistudiossa kamerat hajalle.

Olin vakaasti päättänyt, etten todellakaan kirjoita täällä lätkästä vielä pitkään aikaan mitään. Tämmöstä tää välillä kuitenkin on, että lätkän aikataulut jyrää  muut jutut ja omat suunnitelmat, mutta tänään en todellakaan valita! Hyvä Sport!! Hyvä #11! Oon ylpee, oon ilonen! Finaaleissa nähdään.


Tässä Ainolta otettu kuva illan fiiliksistä.
(Kiitos ja anteeksi, jos laitoin tän jakeluun liian aikaisin, mutta pistetään sen piikkiin, että en päässyt paikan päälle ja saan ottaa kaiken tunnelman irti etänä.)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Jotain uutta

Moi!

Milloin viimeks teit tai koit jotain UUTTA? Mitä se oli? Miltä se tuntu? 
Mä oon viime aikoina saanut tehdä ja kokea uusia juttuja, ja oon niistä tosi innoissani. Uusi on monesti jännittävää, saa adrenaliinin virtaamaan, nostaa tunteet pintaan ja pistää miettimään. Uudesta haluaa useimmiten myös kertoa  heti muille, koska uusi on uutinen, en nyhet! 

Uusin Uusi mun elämässä on nyt tämä blogi. Tosi jännittävää! Oon vähän aikaa sitten alkanut seuraamaan muutamia blogeja, ja näin tässä kävi, että itsekin aloitin omani. Ihmiset aloittaa blogin tosi monesti kertomalla siitä, miksi aloitti blogin, mitä aikoo blogissa kirjoittaa, ja kuinka vaikeeta blogin aloittaminen ja nimeäminen on. Mä aattelin ite kirjoittaa noista asioista myöhemmin, mutta tässä vaiheessa haluun lainata ihanaa Rötköä , joka kirjoitti bloginsa ekassa kirjoituksessa näin: 

"Loppujenlopuks ei hirveesti liikuta jos jossai virastossa on datat pöyällä miusta! Päinvastoin, jos vaikka onnistun tuomaa hyvi fiiliksiä ja onnellisuutta tänne esille ni se voi vaikka tarttua, mikäs oiskaa sen parempaa!"

Bloggaamisen syvällisempi motiivianalyysi, sosiaalisen median ilmiöiden pohdinta ja yksityisyydensuojattomuuden kritiikki jääköön siis myöhemmäksi. Nu är det dags för nyheter.

Tänään tein myös jotain muuta aivan Uutta, ihan eka kertaa elämässäni. Mutta siitä kerron myöhemmin. Myöhemmin siks, että tulisit lukemaan tätä uudelleenkin! Nyt jään odottamaan uutta, uutisia ja uutuuksia, elämältä, ja vastauksia ekalla rivillä oleviin kysymyksiin SULTA :)