(Nyt mun tekstejä voi kommentoida myös ilman kirjautumista, joten kertokaa ja kommentoikaa ihmeessä, mitä ajatuksia teillä nousee tästä ja aiemmistakin kirjoituksista. Tai mistä vaan. Erityisesti ois hienoo ja rohkaisevaa kuulla teiän näkökulmia siitä, kuinka toteutatte oikeudenmukaisuutta, josta jokin aika sitten kirjoittelin.)
Viikko on mennyt nopeesti ja hommia on riittänyt kun on
pitänyt paikkailla viime viikolla rästiin jääneitä hommia ja sosiaalisia
suhteita. Vaikka olikin kivaa elää ”mestaruushuumassa”- unohtaa arkirytmit ja
leikkiä rich & famousia - niin kyllä arki on mahtavaa. Viime aikoina
oon yrittänyt elää kahdessa kaupungissa yhtä aikaa, mistä seuraa tietenkin
sitä, että välillä tulee tunne, että on väärässä kaupungissa väärään aikaan.
Samaan aikaan kun paikassa A tapahtuu kivoja juttuja, olis paikassa B lähes
pakollisia menoja. Tiedän, että tää on tuttu tunne monelle, eikä siihen tarvii
edes kahden kaupungin välillä zumbailua. Kuinka monta kertaa sä oot tuskaillut
valinnan vaikeutta ja toivonut mielessäsi, että voisit olla useammassa paikassa
samaan aikaan?
Tällä viikolla mä oon kuitenkin saanut elää arkirytmissä ja nauttinut erityisesti fiksuista, syvällisistä ja innostavista luennoista ja keskusteluista yliopistolla. Aiheena on ollut mm. se, kuinka nuorisokulttuurit heijastelee yhteiskunnan muutoksia, miten sukupolvet X, Y ja Z rakentavat identiteettinsä ja siis ylipäänsä se, millaista (nuorten) ihmisten elämä nykyään on. Tuntuu, että jokaisesta tähän liittyvästä ilmiöstä, käsitteestä ja näkökulmasta tekis melkein mieli alkaa saman tien kirjottaa gradua tai vähintäänkin tosi pitkä blogiteksti. Välillä näin;).
Teorioiden ja tutkimusten mukaan tän sukupolven nuorisolla on tehtävä enemmän valintoja kuin koskaan aiemmin. Valinta on yksilön mahdollisuus toteuttaa omia halujaan, mutta toisaalta valinta on myös pakko. Thomas Ziehen mukaan valinnat uuvuttavat ja nuoret ovat väsyneitä elämään jo ennen kuin se alkaa. Ja tämä oli vuonna 1975, jolloin ei vielä esimerkiksi edes puhuttu internetistä.
Ootko sä ollut uupunut valinnoista?
Millä perusteella teet valintasi?
Mitä, jos valitsetkin väärin?
Erään suomalaisen tulevaisuudentutkijan mukaan nykypäivän
nuoret kärsivät FOMOsta. Fear of missing out kuvaa nuorten jatkuvaa pelkoa
siitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. "Jos nyt hengailet näiden
ihmisten kanssa, saatat missata paremmat porukat. Jos valitset väärän
opiskelupaikan, saatat missata paremman. Jos nyt valitset tämän, tulet
myöhemmin katumaan."
Vaikka oonkin varsinkin viime aikoina joutunut tekemään
vaikeitakin valintoja siitä, minkä tapahtuman/ihmissuhteen priorisoin, en halua
fomoilla, vaan tehdä sellaisia valintoja, joiden takana pystyn seisomaan. Toisaalta
haluan pyytää viisautta valintoihini myös itseäni Viisaammalta ja pitää
lähelläni ne ihmiset, joilta saan hyviä neuvoja ja voimaa tehdä oikeita valintoja. He
pysyvät elämässäni myös silloin, kun olen valinnut väärin.
Maija ja blogi! Jes mä alan seurata sua ;)
VastaaPoistaMinähän jäin miettimään tuota valintahommaa, ja heitänkin semmosen ajatuksen tähän, että millä perusteella joku valinta on väärä?
Onko valinta väärä, ellei se tuota haluamaasi lopputulosta? Vai voisiko se silti olla oikea valinta? Mikä merkitys on valinnan taustalla vaikuttavilla motiiveilla?
Onneksi Jumala ei tee vääriä valintoja. Mitä enemmän tajuaa kykenemättömyyden tietää omien valintojen seurauksia, sitä kipeämmin kaipaa Jumalan apua niiden tekemiseen. Ja onneksi jopa saa luottaa johdatukseen.
We know that all things work together for the good of those who love God—those whom he has called according to his plan. (Romans 8:28)
<3 Heli
Jes, Heli!
PoistaToi on hyvä pointti, että voiko valinta olla väärä. Itsekin mietin sitä tota kysymystä muotoillessani. "Fomoilu" on varmaan seurausta just siitä, että ajatellaan, että on tehnyt väärän valinnan, kun eteen tulee vastoinkäymisiä.
Ehkä tää sukupolvi on niin tottunut siihen, että saa kaiken heti mulle nyt ja siksi vastoinkäymisten ajatellaan olevan omien väärien valintojen seurausta. Tulee helposti kiusaus ajatella, että jokin muu opiskelu- tai työpaikka/seurustelusuhde/asuinpaikka/harrastus olisi ollut "se oikea ja täydellinen jossa olis aina hyvä fiilis ja meininki".
Ja tää viittaa kans sun kyseenalaistamiseen siitä, "onko valinta väärä, jos se ei tuota haluamaani lopputulosta?". Voitaisko me todella luottaa just tohon lupaukseen, että KAIKKI koituu niiden parhaaksi...
FOMO - tää onki ihan uus termi! Noin käytännön arjessa kyllä hyvinkin tuttu. Musta tuntuu, että niin kauan kun me tehään valintoja sen perusteella, ettei me, myself and I vaan jäädä mistään paitsi niin me ollaan missattu jotain tosi tärkeetä. Cause it's so not about me!
VastaaPoistaVoitkin alkaa viljelemään tätä termiä siellä Känädässäkin ;) By the way, who is it about then?
PoistaHitting some points here, honey! Miten keskittyä elämään tässä hetkessä, tässä tilassa, tässä todellisuudessa tehden toisia ja itseä arvostavia ja kunnioittavia, oikeudenmukaisia valintoja ja olla vielä onnellinen, tyytyväinen, vapaa?
VastaaPoistaToivoisin itse eläväni niin, että omat valinnat ja elämä rakentaisivat YHTEYTTÄ [eikä hajoittaisi sitä!] oli kyse sitten ihmisuhteista, jumalasuhteesta, omasta identiteetistä, you name it. Ehkä yksinkertaisesti yhteydestä todelliseen elämään.
Mietiskelen tässä sanaa 'yhteys', englanniks unity tai connection, ja ajatus lähtee jo pahasti rönsyilemään ja myöhästyn ehkä töistä..
Tein eilen yhteyttä luovan valinnan, omasta tunteesta riippumattoman. Lopulta, en olisi haluunnutkaan valita toisin, olla muualla, tekemässä muita asioita muiden ihmisten kanssa!
Satu
Valinnat, joiden perustana ja tavoitteena yhteys, unity, connection, onnellisuus ja vapaus.. Näistä jatketaan vielä Satumaiseni!
PoistaHHHei :)
VastaaPoistaKiva tää sun blogi!!!
Fomoilusta kuulostaa järkeenkäypältä. Itse olen pohtinut termiä hahmottuva aikuisuus. Ilmeisesti suht uusi käsite ja liittyy ihmisen kehitysvaiheisiin. Hahmottuva aikuisuus on jonkinlainen välitila murrosiän ja aikuisuuden välissä. Nuori aikuinen ei ole enää murrosikäinen eikä myöskään aikuinen, vaikka iältään sitä onkin. Syntyy ristiriitoja, kun ei osaa elää. Ongelmat on hyvinkin kuvaamasi FOMOn kaltaisia.
Keväisin terveisin
Ville
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaVille, kiitti käynnistä ja tervetuloa uudelleen!
Poista"syntyy ristiriitoja kun ei osata elää". Jännä juttu, että nyt arvostetaan erilaisuutta, suhteellisuutta ja yksilön omia valintoja, mutta silti tuskaillaan yhä enemmän just siitä, että ei osata elää "oikein".
Kuinkahan kauan se aikuisuus sitten hahmottuu.. Ja vaihtuuko se sit oikeaksi aikuisuudeksi kun oppii elämään oikein, vai sillon kun oppii elämään ristiriitojenkanssa (tai kun ei enää jaksa välittää niistä)?
Minä ainakin olen suuri fomoilija, suuri pelkääjä ja suuri stressaaja. En ajattele, että mun pitää saada kaikki heti mulle nyt, mutta ajattelen että mun pitää tehdä kaikki heti nyt.
VastaaPoistaKai se tän vaihtoon lähdönkin kanssa oli vähän fomoilua. Oishan kotona ollut kaikki niin hyvin, mutta mitä jos mää nyt en lähde kokemaan tätä? No, en tiedä mikä oli oikea vai väärä valinta, vai olisiko oikeaa tai väärää ollutkaan, mutta pääasia lienee että minä ja kaikki muutkin ihmiset joista kovasti välitän, ollaan onnellisia.
Tietty valintoja kannattaa aina pohtia, mutta myös sitä, minkä perusteella valintoja tehdään. Uskallan epäillä, että sun vaihtoonlähtemusen päätöksen takana oli kuitenkin innostus, uskallus, päättäväisyys ja rohkeus. Eikä pelko?
PoistaMun muelestä juuri toi mitä teet on anti-fomoilua ja siis täyttä elämää! Tietty varmasti ajatuksissa myllertää "entäjos"-ajatukset, mutta nekin on osa elämää :)
La dolce vita !