Why dance?

Tanssi on tapa ilmaista, kuulua yhteen, nauttia, koskettaa, voimaantua, löytää itsensä ja toisensa, vapautua.

 

Tanssi on juhlmista, iloitsemista, hauskaa, eikä aina niin vakavaa. 

Tanssi on kieli, joka voi puhutella enemmän kun tuhat sanaa tai edes tuhat kuvaa.

(katso tämä loppuun asti)

Some

Nyt on ollut taukoa postailusta, tai ainakin niiden julkaisemisesta. Kyllä mä välillä oon kirjoitellut juttuja, mutta en oo saanut niitä valmiiksi ja ne on jäänyt odottamaan "ylimääräistä hetkeä", jolloin kirjoittaa ne loppuun. Tämä systeemi ei näytä toimivan, vaan pitäisi aina kirjoittaa yksi teksti valmiiksi alusta loppuun. Katsotaan, saanko kesken jääneitä juttuja vielä julkaisukondikseen asti. Toivottavasti, koska ne on kuitenkin aika kivoja;) 

Koska en viime aikoina oo bloggaillu, oon ilmeisesti elänyt vahvasti todellisuudessa. Ainakin jos Johanna Janhoseen ("bloggaaja ja sosiaalisen median kouluttaja Lievestuoreelta") on uskominen. Hän vertasi bloggaamista - niiden kirjoittamista ja lukemista - todellisuudesta pakenemiseen. Tämä on varmasti tosi yleinen ja helposti nieltävä näkökulma. Ootko sä joskus ajatellut (tai nyökytellyt, kun joku on puhunut) tähän tyyliin: "Facebookissa, blogeissa ja muussa sosiaalisessa mediassa muodostetaan itsestä ja omasta elämästä täydellinen kuva ja unohdetaan todellisuus. OIKEAT ihmissuhteet kärsivät ja todellisuuden taju katoaa." Mä ainakin olen. 

Mutta mä haluun myös kyseenalaistaa tän näkökulman. En halua millään antaa sosiaaliselle medialle noin vaikutusvaltaista asemaa. Mä näen sosiaalisen median vaan yhtenä vuorovaikutuskanavana, yhtenä olemisen ja viestimisen muotona tai osa-alueena Vastustan sitä, että sosisaalisesta mediasta ja todellisuudesta tai sosiaalisesta mediasta ja oikeista ihmissushteista, tai sosiaalisesta mediasta ja aidosta vuorovaikutuksesta puhutaan vastakkaisina, toisensa poissulkevina, joko-tai - tapauksina. Bloggaaminen tai muu somen käyttäminen ei ole todellisuudesta pakenemista, vaan se on yksi todellisuuden osa-alue.

Tietenkin somen käyttäminen voi muodostua riippuvuudeksi tai häiriökäyttäytymiseksi, mutta se ei itsessään  tuhoa ihmissuhteita, aiheuta riippuvuutta tai heikennä todellisuuden tajua. Aivan kuten auto kulkuvälineenä ei itsessään aiheuta onnettomuuksia, liikenneruuhkia tai parkkisakkoja.

Autolla ajaminen on helppoa, kun sen kerran oppii. Taitavaan ajamiseen tarvitsee tietoa siitä, kuinka auton saa liikkeelle ja jonkin verran harjoittelua käytännössä. Määränpäähän pääsee, kun valitsee oikeat reitit ja matka sujuu turvallisesti, kun ottaa huomioon liikennesäännöt ja muun liikenteen.

Virallisia sosiaalisen median liikennesääntöjä ei tietääkseni vielä ole säädetty laissa tai niitä opeteta kouluissa. Pitäisikö some liikennesäännöt olla olemassa? Pitäiskö koulussa yhtenä opetuskokonaisuutena olla some? Säännöttömyys taitaakin olla somen suurin juju, vahvuus ja heikkous.  Tosiaalta, sosiaalisessa mediassa pitäisi nimenomaan päteä samat pelisäännöt, kuin siinä "oikeassa elämässäkin". Koulujen käyttäytyminen -arvosanaan pitäisi ehdottomasti arvioida myös some-käyttäytyminen. Vaikuttaako face-to-face -käyttäytyminen someen vai some face-to-face -käyttäytymiseen? Jos netissä voi nimettömänä huudella mitä sattuu, siirtyykö tämä käytös myös netin ulkopuoliseen käyttäytymiseen? Tässäpä selivttämistä ja uraa tulevaisuuden viestintäkouluttajiille, -tutkijoille ja -asiantuntijoille vink vink;) Entä jos kaikki kohtelisivat toisia niin kuin haluaisivat itseään kohdeltavan niin somessa, kuin missä tahansa tilanteissa?

Loppuun vielä tiivistävä oma mielipide somesta ja oikeestaan melkein mistä vaan elämän osa-alueesta:

 Vaikka someen (tai tiettyyn valintaan/ muutokseen/ ihmissuhteeseen / elämään yleensä) liittyy monia riskejä, epävarmuutta ja muuttuvia tekijöitä, mä haluan nähdä sen mielettömänä mahdollisuutena vaikuttaa, ilmaista, rohkaista, opettaa, valaista, kasvattaa, huvittaa, tuntea, koskettaa, luoda, yhdistää ja rakentaa elämää ja rakkautta.

Hyvää pääsiäistä !

The Easter Story

(Video ei herkille. Mäkin pidin silmiä kiinni.)

Pääsiäisbiisi 2012

Tulla näkyväksi

Tän kevään aikana mulla on ollut iso ilo ja kunnia kuulla erilaisten eri-ikäisten, eri elämäntilanteessa elävien ihmisten elämäntarinoita. Se on ollut voimaannuttavaa, opettavaista, silmiä avaavaa ja sydäntä avartavaa.  On lohduttavaa kuulla, että muutkin ovat kamppailleet ja kipuilleet samojen asioiden ja ajatusten kanssa. On innostavaa saada kuulla, miten erilaisista asioista toiset nauttivat ja unelmoivat, mistä he saavat voimaa ja iloa. 

Oon saanut käydä läpi myös oman elämäntarinani. Mä suosittelen kaikille muistella, sanoittaa ja kertoa ääneen oman elämänsä syntymästä tähän päivään asti jossain luotettavassa ilmapiirissä. Ilmapiirissä, jossa vallitsee luottamus ja joka on täysin vapaa arvioinnista, voi sanoa ääneen myös ne asiat, jotka hävettävät tai tekevät kipeää. Ja toisaalta myös kertoa rohkeasti niistä asioista, joissa on onnistunut ja joista on ylpeä. 

On eheyttävää ja voimaannuttavaa tulla näkyväksi oman tarinansa kautta. Kertoa juuri niitä asioita, jotka itse kokee tärkeäksi, pysähtyä itselle merkityksellisiin tilanteisiin. Tulla näkyväksi sellaisena, kuin on. Oman elämäntarinan kertominen voi tosin yllättää myös itsensä ja omasta elämästä voi nähdä asioita aivan uudella tavalla kuin ennen. "Ai, onko tuo asia ollut elämässäni todella noin suuressa roolissa?" "Näköjään tuo valinta johtikin siihen, että olen tässä nyt..." "Nyt ymmärrän, että ne sanat, jotka kuulin silloin ovat vaikuttaneet minussa näin pitkään..."

Haluun kiittää kaikkia teitä, jotka ootte avanneet sydämenne, olleet aitoja ja eläviä. 

Ja haluan haastaa meitä kaikkia olemaan avoimia, aitoja ja todella eläviä. Tulemaan näkyviksi ja rohkaista muitakin tulemaan kuuntelemalla heidän tarinansa ilman arviointia ja vertailua. 

Tässä upea Emmi Rajala: