sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Some

Nyt on ollut taukoa postailusta, tai ainakin niiden julkaisemisesta. Kyllä mä välillä oon kirjoitellut juttuja, mutta en oo saanut niitä valmiiksi ja ne on jäänyt odottamaan "ylimääräistä hetkeä", jolloin kirjoittaa ne loppuun. Tämä systeemi ei näytä toimivan, vaan pitäisi aina kirjoittaa yksi teksti valmiiksi alusta loppuun. Katsotaan, saanko kesken jääneitä juttuja vielä julkaisukondikseen asti. Toivottavasti, koska ne on kuitenkin aika kivoja;) 

Koska en viime aikoina oo bloggaillu, oon ilmeisesti elänyt vahvasti todellisuudessa. Ainakin jos Johanna Janhoseen ("bloggaaja ja sosiaalisen median kouluttaja Lievestuoreelta") on uskominen. Hän vertasi bloggaamista - niiden kirjoittamista ja lukemista - todellisuudesta pakenemiseen. Tämä on varmasti tosi yleinen ja helposti nieltävä näkökulma. Ootko sä joskus ajatellut (tai nyökytellyt, kun joku on puhunut) tähän tyyliin: "Facebookissa, blogeissa ja muussa sosiaalisessa mediassa muodostetaan itsestä ja omasta elämästä täydellinen kuva ja unohdetaan todellisuus. OIKEAT ihmissuhteet kärsivät ja todellisuuden taju katoaa." Mä ainakin olen. 

Mutta mä haluun myös kyseenalaistaa tän näkökulman. En halua millään antaa sosiaaliselle medialle noin vaikutusvaltaista asemaa. Mä näen sosiaalisen median vaan yhtenä vuorovaikutuskanavana, yhtenä olemisen ja viestimisen muotona tai osa-alueena Vastustan sitä, että sosisaalisesta mediasta ja todellisuudesta tai sosiaalisesta mediasta ja oikeista ihmissushteista, tai sosiaalisesta mediasta ja aidosta vuorovaikutuksesta puhutaan vastakkaisina, toisensa poissulkevina, joko-tai - tapauksina. Bloggaaminen tai muu somen käyttäminen ei ole todellisuudesta pakenemista, vaan se on yksi todellisuuden osa-alue.

Tietenkin somen käyttäminen voi muodostua riippuvuudeksi tai häiriökäyttäytymiseksi, mutta se ei itsessään  tuhoa ihmissuhteita, aiheuta riippuvuutta tai heikennä todellisuuden tajua. Aivan kuten auto kulkuvälineenä ei itsessään aiheuta onnettomuuksia, liikenneruuhkia tai parkkisakkoja.

Autolla ajaminen on helppoa, kun sen kerran oppii. Taitavaan ajamiseen tarvitsee tietoa siitä, kuinka auton saa liikkeelle ja jonkin verran harjoittelua käytännössä. Määränpäähän pääsee, kun valitsee oikeat reitit ja matka sujuu turvallisesti, kun ottaa huomioon liikennesäännöt ja muun liikenteen.

Virallisia sosiaalisen median liikennesääntöjä ei tietääkseni vielä ole säädetty laissa tai niitä opeteta kouluissa. Pitäisikö some liikennesäännöt olla olemassa? Pitäiskö koulussa yhtenä opetuskokonaisuutena olla some? Säännöttömyys taitaakin olla somen suurin juju, vahvuus ja heikkous.  Tosiaalta, sosiaalisessa mediassa pitäisi nimenomaan päteä samat pelisäännöt, kuin siinä "oikeassa elämässäkin". Koulujen käyttäytyminen -arvosanaan pitäisi ehdottomasti arvioida myös some-käyttäytyminen. Vaikuttaako face-to-face -käyttäytyminen someen vai some face-to-face -käyttäytymiseen? Jos netissä voi nimettömänä huudella mitä sattuu, siirtyykö tämä käytös myös netin ulkopuoliseen käyttäytymiseen? Tässäpä selivttämistä ja uraa tulevaisuuden viestintäkouluttajiille, -tutkijoille ja -asiantuntijoille vink vink;) Entä jos kaikki kohtelisivat toisia niin kuin haluaisivat itseään kohdeltavan niin somessa, kuin missä tahansa tilanteissa?

Loppuun vielä tiivistävä oma mielipide somesta ja oikeestaan melkein mistä vaan elämän osa-alueesta:



 Vaikka someen (tai tiettyyn valintaan/ muutokseen/ ihmissuhteeseen / elämään yleensä) liittyy monia riskejä, epävarmuutta ja muuttuvia tekijöitä, mä haluan nähdä sen mielettömänä mahdollisuutena vaikuttaa, ilmaista, rohkaista, opettaa, valaista, kasvattaa, huvittaa, tuntea, koskettaa, luoda, yhdistää ja rakentaa elämää ja rakkautta.

3 kommenttia:

  1. Todella hienoa pohdintaa ja näkökulmia! :) Mä luulen, että nykyään on tai ainakin ollaan suunnittelemassa jonkin näköistä ohjeistusta koulujen opetukseen somen käyttöstä. Meillä on ainakin (kehitysvammaisten koulussa) työntekijöille annettu omat somesäännöt koskien työpaikkaa ja ollaan opetettu meidän opiskelijoille sopivaa nettikäyttäytymistä, mutta en tiedä mikä on normaaliopetuksessa tilanne. -Eve

    VastaaPoista
  2. Kiitti Eve kommentista!

    Joo kyllä toi näyttää olevan käytäntö, että nykyään työpaikoilla annetaan ainakin joitain ohjeistuksia somen käyttöön. Joku aika sitten tuli mediaan ne skandaalit, että jotkut oli saanut potkut, kun oli haukkunut pomoaan tms. Hyvä, että te siellä jo tulevia sukupolvia opastatte:)

    VastaaPoista
  3. "Tämä systeemi ei näytä toimivan, vaan pitäisi aina kirjoittaa yksi teksti valmiiksi alusta loppuun. Katsotaan, saanko kesken jääneitä juttuja vielä julkaisukondikseen asti."

    -Ton kanssa oon itekki paininu kirjotellessa omaa blogia. Yleensäkki kirjottaessa helposti asettaa rimoja joita yrittää ylittää. Mukamas teksti on julkasukondiksessa tai valmis vasta ku nää rimat on ylitetty. Tää tappaa kuitenki vapaata ajatuksenjuoksua ja luovuutta aika tehokkaasti. Ite oon löytäny asiasta sen puolen et teksti on valmis ja julkaisukelpone oikeestaa heti ku oot kirjottanu vaa yhen lauseen.
    Ja ku ajatuksia kirjotetaan; eihän ajatukset voi tulla ikinä valmiiks. Ajatukset vaa on, ja virtailee. Se tekee just tästä siistiä et koittaa kirjottaessa löytää sitä vapautta ja päästää irti :)
    Ei piä olla kriittine omia tekstejä kohtaa ja hakee "täydellisyyttä". Ku kirjotat omat ajatukset sellasenaa ni tulee enemmä tilaa analysoinnilla ja maholliselle kasvulle. Jos muutat ajatuksia "julkasumuotoo" ni ne ei oo enää nii aitoja tai alkuperäsiä. Ehkä
    Kirjotan tätä tässä samalla itelleni, toivottavasti muutki saa tästä jotai :)!

    Arvosta pienintäki ajatusta, sellasena, vajaavaisena, se on julkasemisen arvone! Sitä ei kannata ruveta mittaamaa eikä sitä kannata ympäröiä peileillä joista heijastaa jotai muita kuvia.

    VastaaPoista