Mitä se rakkaus oikeen on?

RAKKAUS mietityttää, puhututtaa ja samalla vetää hiljaseks. Mitä se on?
Vähän aikaa sitten tein facebookissa kyselyn, aiheesta ”mitä on rakkaus”, johon sain yllättävän paljon vastauksia. Kiitos niistä. Tässä on yhteenveto yhteensä 22 vastauksesta:

Rakkaus on ihanaa, mutta samalla haastavaa. Sitä on eri lajeja ja se toteutuu tekoina: Love is a verb.

Rakastumisen tunteita voi tarkastella hormonitasolla, mutta tunne on katoavaista. 

Rakastaminen on tahdon asia ja käytännössä se on sitä, että arjen valinnoissa laittaa toisen hyvinvoinnin oman edelle.  

Joillekin rakkaus on mysteeri, jota ei voi määritellä (onks se jotain syötävää?).

Raamattu määrittelee rakkauden katoamattomaksi, suurimmaksi ja tärkeimmäksi. Ja sen alkulähteeksi Jumalan, joka on ensin rakastanut meitä. Siinä korostuu myös se, että rakkaus näkyy teoissa.

Rakastaminen on mahdotonta, jos ei itse ole ensin rakastettu.

Mä oon välillä aina käynyt läpi Raamattua siitä näkökulmasta, että mitä se opettaa rakkaudesta. Tai lähinnä oon käynyt läpi omaa elämää ja toimintaa ja verrannut sitä siihen, mitä Raamattu opettaa rakkauden olevan. Mitä rakkaus tarkoittaa käytännössä, miten sen tulisi näkyä mun jokapäiväisessä toiminnassa ja valinnoissa? 

1. Korinttolaiskirjeen 13. luvun ”Rakkauden ylistys” on monille tuttu pätkä ainakin häistä. Se on tosi kaunista luettavaa, mutta sen todellisuuteen soveltaminen ei aina käy yhtä kevyesti kuin ruusunpunainen häävalssi. Yhden ystäväni häissä pappi muistuttikin hääparia siitä, että ”tällä raamatunpaikallahan ei sitten oo mitään tekemistä avioliiton kanssa, muistakaa se”. Totta sinänsä, että rakkaus ei puhkea kukkaan edes papin aamenesta, vaan siinä vasta luvataan tahtoa rakastaa. Ja se valinta meidän on tehtävä jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen. 

Rakkaus ei tietenkään rajoitu vain avioliittoon, vaan ihan joka ikiseen ihmissuhteeseen. Suomessa rakkautta voi välillä olla vähän hämmentävää käsittää, sillä meillä on vain sana ”rakkaus”, toisin kuin Uuden testamentin alkuperäiskielissä, kreikassa, on ainakin neljä eri sanaa kuvaamaan rakkauden eri muotoja, riippuen siitä, millaiseen rakkaussuhteeseen niillä viitataan. 

Storge -rakkaus viittaa ns. heimorakkauteen ja vaistorakkauteen. Esim. äidin rakkaus on storge -rakkautta, joka muodostuu kuin automaattisesti äidin ja lapsen välille. Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja me-henkeä. Esimerkiksi ulkomailla suomalaisia kohdatessaan heidän kanssaan voi tuntea storge -rakkautta, vaikka he olisivat muuten tuntemattomia.

Filia -rakkaus on ystävyys- ja kumppanuusrakkautta. Siihen liittyy kiintymys ja molemminpuolinen arvostus ja yleensä jonkinlainen samankaltaisuus.

Eros -rakkaus on miehen ja naisen välistä romanttista rakkautta, johon liittyy myös seksuaalisuus. Eros -rakkaus edellyttää vastarakkautta, sillä yksipuolisena se kuolee.

Agape -rakkaus on sitten sitä, mistä ”rakkauden ylistys” kertoo. Se on ehdotonta ja uhrautuvaa ja rakkauden lajeista ainoa, joka ei tarvitse vastarakkautta pysyäkseen elossa.

Itse pidän ihanteena sitä, että voisin rakastaa jokaisessa ihmissuhteessa agape -rakkaudella. Mitä se sitten edellyttää?

 

Agape -rakkaus

on pitkämielinen. Siis kärsivällinen. Se jaksaa odottaa kauemmin kuin ehkä itselläni olisi pinnaa. Kuinka kauan? Niin kauan kuin tarvitsee.

on lempeä eli ystävällinen. Rakkaus ei anna toisten kuulla kunniaansa, vaikka tekisi mieli, vaan puhuu rakentavasti. Rakkaus kunnioittaa toisten rajoja niin, että ei riko toista, tunge väkisin, nolaa, tai pakota. En sano asioita syyttävästi vaan ystävällisesti, lempeästi. Rakkaus ei katso muita kovasti, syyttävästi, halveksivasti tai pyörittele ylimielisesti silmiään.

ei kadehdi, ei ole kateellinen, vaan on aidosti iloinen toisen menestyksestä ja onnistumisesta. Rakkaus myös tietää oman identiteettinsä. Tällöin toisten menestys ei ole siltä pois.

ei kerskaile eikä pöyhkeile, eli ei kehuskele, vaikka olisikin syytä. Ei ole ylpeä vaan nöyrä. Ei nosta itseään toisten yläpuolelle.

ei käyttäydy sopimattomasti, eli töykeästi, törkeästi, epäystävällisesti, loukkaavasti, tahdittomasti. Siihen kuuluu siis myös sosiaalista älyä.

ei etsi omaa etuaan vaan laittaa toiset etusijalle. Ei toimi niin, että vain välttää satuttamasta toista, vaan aktiivisesti etsii toisen parasta.

ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa (Huh, nää jutut vaan kovenee!) eli valitsee antaa anteeksi. Myös silloin kun sitä ei häneltä pyydetä. Myös silloin kun loukkaaja ei millään tavalla näytä katuvansa. Myös silloin kun toinen ei näytä millään tavalla ansaitsevan anteeksiantoa. Tämä sotii todella rajusti ihmisen tunteita ja tahtoa vastaan. Näissä tilanteissa korostuu valinta. Valitsenko rakkauden vai tuomion? Rakkaus valitsee antaa anteeksi, valitsee päästää irti eikä suostu jäämään loukkauksen valtaan.

Joskus rakkauden valitseminen on todellista taistelua anteeksiantamisen puolesta ja katkeruutta vastaan. Tämä ei tarkoita, että ei saisi loukkaantua, sillä me loukkaannumme ja meitä loukataan. Niin paljon että sydämemme on vereslihalla, haavoitettu, murskana. Näiden tunteiden käsittely ja hoivaaminen ovat kuitenkin eri asia, kuin anteeksiantaminen, vaikkakin siitä se lähtee.

Rakastaminen ei t o d e l l a k a a n aina ole helppoa tai tunnu hyvältä. Monesti se on tosi syvältä. Antaa anteeksi niille, jotka rikkovat meitä, halveksuvat meitä, käyttävät meitä hyväksi, iskevät heikoimpiin kohtiimme, ei ole helppoa. Itse ajattelen sen olevan jopa mahdotonta ilman rakkautta, jolla Jumala on meitä ensin rakastanut. Jos Jeesus ei olis rakastanut ensin meitä ja näyttänyt extreme -esimerkkiä antamalla anteeksi sen, että häntä syyttä halveksittiin, loukattiin, pahoinpideltiin, hänen ihmisoikeuksiaan loukattiin ja lopulta hänet murhattiin syyttömänä, en usko, että meilläkään olisi voimaa, tahtotilaa tai motiivia antaa anteeksi.

Nyt meillä kuitenkin on.

ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa eli rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen. Rakkaus iloitsee totuudesta, vaikka se tekeekin joskus kipeää. Vain totuus tekee vapaaksi. Käytännössä rakkaus puhuu mieluummin totta kuin sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos ystäväsi on tekemässä mielestäsi todella huonon valinnan, esimerkiksi ihastuksen tunteiden vallassa aloittamassa ihmissuhdetta, joka mitä todennäköisimmin tulee hajottamaan häntä, puhutko hänelle totuutta vai ruokitko hänen senhetkistä onnellisuuden tunnettaan? Rakkaus pitää kiinni totuudesta, vaikka se sotisi yleistä mielipidettä tai trendiä vastaan. Rakkaus pitää kiinni totuudesta myös silloin, kun sen seuraaminen edellyttää jonkin hetkellisen hyvän hylkäämistä ja menettämistä.

Kaiken kaikkiaan rakkaus on aika haastavaa. Se edellyttää tekoja, mutta edes täydelliset teot ei riitä. Juuri ennen noita edeltäviä jakeita korinttolaiskirjeessä kirjoittaja muistuttaa, että "vaikka minulla olisi usko, jotta voisin siirtää vuoria, tai vaikka antaisin kaiken omaisuuteni köyhille, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään". Eli vaikka meillä olisi voima tehdä mahdottomia ja käyttäisimme kaikki rahat uhrautuvasti köyhien avuksi, emme olisi mitään, jos meillä ei ole rakkautta. Jopas meiltä vaaditaan. Voiko kukaan kyetä rakkauteen? 

Raamatun mukaan me kykenemme rakastamaan, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Pistän tähän loppuun vielä videon, joka kuvastaa mun mielestä sitä Taivaan Isän rakkautta, jolla hän on meitä rakastanut. Hän ei ole rakastanut meitä sen takia, mitä me ollaan suoritettu tai kuinka hyviä tai pyhiä me ollaan ensin oltu. 

Me ei olla tehty tai oltu tai ansaittu yhtään mitään, kun hän on meitä eka rakastanut. Eikö siinä ole aika hyvä lähtökohta myös rakastaa takaisin ja eteenpäin?