Elämästä ja kuolemasta, rakkaudella

Tämä kirjoitus on omistettu rakkaan J:n perheelle ja läheisille. Olette minulle niin rakkaita. 

Ikuisuus tulee todella lähelle kun joku lähtee aivan liian aikaisin.

 

Ystäväperheeni 17-vuotias poika lähti niin monen mielestä aivan liian aikaisin tänä jouluna (tässä linkki Savon Sanomien uutiseen tapahtuneesta).

Nuori, terve, freesi, ystävällinen, sydämellinen, lahjakas, kohtelias, pidetty, lupaava, rohkea, nöyrä, täynnä elämää oleva, rakastettu J. Miten ja miksi tämmöistä voi edes tapahtua? Valtava suru. Paljon kysymyksiä. Sydän murskana. Kyyneleitä. Ikävää. Epäreilua? J:n perheen ja läheisten elämä ei tule koskaan olemaan sama ilman häntä.

Kuitenkin,

ihmeellisellä tavalla, 

inhimillisten ja aitojen, loputtoman epätoivoisten tunteiden keskellä,

toivo.

Sillä ”joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

Elämä tässä ajassa on 

yksi 

henkäys. 

Sitten alkaa ikuisuus. 

Mitään ei täältä oteta mukaan eikä ”ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin”. 

Tähän elämään jäävät muistavat sen, miten he ovat poismennyttä kohdelleet ja kuinka hän kohteli muita.

RAKKAUS pysyy.

"Se on väkevä kuin kuolema.

Sen kiihko on kuin tuonela. 

Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa."

"Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?

Ei kuolema.

Eikä elämä.

eivät enkelit eivätkä henkivallat, 

ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, 

ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu 

voi erottaa mietä Jumalan rakkaudesta,

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Niin, 

meillä on suru ja ikävä. J:llä ei ole. Sillä hän oli laittanut toivonsa siihen, mikä pysyy. Mistä ei edes kuolema voi häntä erottaa. 

Newland: Sinut nään

Luotas löysin rauhani, tiedän missä on mun matkani pää

Tahdon elää sua palvellen, kaikki mun päivät sua ylistän 

Kunnes sinut viimein nään

ja valoon jään

Toivoni mä sinuun laittanut oon

Ei mikään voi meitä erottaa

Ja sitten kun sinut nähdä saan

Ei oo mitään parempaa

Oo, ei tuskaa silloin oo

Oo, sinä kyyneleeni kuivaat

Oo, Isä syliis painaudun

Oo, luonas niin hyvä on

Lainaukset löytyvät Raamatusta:

Joh 11: 25-26; Luuk 12:15; Laul 8:6-7; Room 7:35-39

Mitä se rakkaus oikeen on?

RAKKAUS mietityttää, puhututtaa ja samalla vetää hiljaseks. Mitä se on?
Vähän aikaa sitten tein facebookissa kyselyn, aiheesta ”mitä on rakkaus”, johon sain yllättävän paljon vastauksia. Kiitos niistä. Tässä on yhteenveto yhteensä 22 vastauksesta:

Rakkaus on ihanaa, mutta samalla haastavaa. Sitä on eri lajeja ja se toteutuu tekoina: Love is a verb.

Rakastumisen tunteita voi tarkastella hormonitasolla, mutta tunne on katoavaista. 

Rakastaminen on tahdon asia ja käytännössä se on sitä, että arjen valinnoissa laittaa toisen hyvinvoinnin oman edelle.  

Joillekin rakkaus on mysteeri, jota ei voi määritellä (onks se jotain syötävää?).

Raamattu määrittelee rakkauden katoamattomaksi, suurimmaksi ja tärkeimmäksi. Ja sen alkulähteeksi Jumalan, joka on ensin rakastanut meitä. Siinä korostuu myös se, että rakkaus näkyy teoissa.

Rakastaminen on mahdotonta, jos ei itse ole ensin rakastettu.

Mä oon välillä aina käynyt läpi Raamattua siitä näkökulmasta, että mitä se opettaa rakkaudesta. Tai lähinnä oon käynyt läpi omaa elämää ja toimintaa ja verrannut sitä siihen, mitä Raamattu opettaa rakkauden olevan. Mitä rakkaus tarkoittaa käytännössä, miten sen tulisi näkyä mun jokapäiväisessä toiminnassa ja valinnoissa? 

1. Korinttolaiskirjeen 13. luvun ”Rakkauden ylistys” on monille tuttu pätkä ainakin häistä. Se on tosi kaunista luettavaa, mutta sen todellisuuteen soveltaminen ei aina käy yhtä kevyesti kuin ruusunpunainen häävalssi. Yhden ystäväni häissä pappi muistuttikin hääparia siitä, että ”tällä raamatunpaikallahan ei sitten oo mitään tekemistä avioliiton kanssa, muistakaa se”. Totta sinänsä, että rakkaus ei puhkea kukkaan edes papin aamenesta, vaan siinä vasta luvataan tahtoa rakastaa. Ja se valinta meidän on tehtävä jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen. 

Rakkaus ei tietenkään rajoitu vain avioliittoon, vaan ihan joka ikiseen ihmissuhteeseen. Suomessa rakkautta voi välillä olla vähän hämmentävää käsittää, sillä meillä on vain sana ”rakkaus”, toisin kuin Uuden testamentin alkuperäiskielissä, kreikassa, on ainakin neljä eri sanaa kuvaamaan rakkauden eri muotoja, riippuen siitä, millaiseen rakkaussuhteeseen niillä viitataan. 

Storge -rakkaus viittaa ns. heimorakkauteen ja vaistorakkauteen. Esim. äidin rakkaus on storge -rakkautta, joka muodostuu kuin automaattisesti äidin ja lapsen välille. Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja me-henkeä. Esimerkiksi ulkomailla suomalaisia kohdatessaan heidän kanssaan voi tuntea storge -rakkautta, vaikka he olisivat muuten tuntemattomia.

Filia -rakkaus on ystävyys- ja kumppanuusrakkautta. Siihen liittyy kiintymys ja molemminpuolinen arvostus ja yleensä jonkinlainen samankaltaisuus.

Eros -rakkaus on miehen ja naisen välistä romanttista rakkautta, johon liittyy myös seksuaalisuus. Eros -rakkaus edellyttää vastarakkautta, sillä yksipuolisena se kuolee.

Agape -rakkaus on sitten sitä, mistä ”rakkauden ylistys” kertoo. Se on ehdotonta ja uhrautuvaa ja rakkauden lajeista ainoa, joka ei tarvitse vastarakkautta pysyäkseen elossa.

Itse pidän ihanteena sitä, että voisin rakastaa jokaisessa ihmissuhteessa agape -rakkaudella. Mitä se sitten edellyttää?

 

Agape -rakkaus

on pitkämielinen. Siis kärsivällinen. Se jaksaa odottaa kauemmin kuin ehkä itselläni olisi pinnaa. Kuinka kauan? Niin kauan kuin tarvitsee.

on lempeä eli ystävällinen. Rakkaus ei anna toisten kuulla kunniaansa, vaikka tekisi mieli, vaan puhuu rakentavasti. Rakkaus kunnioittaa toisten rajoja niin, että ei riko toista, tunge väkisin, nolaa, tai pakota. En sano asioita syyttävästi vaan ystävällisesti, lempeästi. Rakkaus ei katso muita kovasti, syyttävästi, halveksivasti tai pyörittele ylimielisesti silmiään.

ei kadehdi, ei ole kateellinen, vaan on aidosti iloinen toisen menestyksestä ja onnistumisesta. Rakkaus myös tietää oman identiteettinsä. Tällöin toisten menestys ei ole siltä pois.

ei kerskaile eikä pöyhkeile, eli ei kehuskele, vaikka olisikin syytä. Ei ole ylpeä vaan nöyrä. Ei nosta itseään toisten yläpuolelle.

ei käyttäydy sopimattomasti, eli töykeästi, törkeästi, epäystävällisesti, loukkaavasti, tahdittomasti. Siihen kuuluu siis myös sosiaalista älyä.

ei etsi omaa etuaan vaan laittaa toiset etusijalle. Ei toimi niin, että vain välttää satuttamasta toista, vaan aktiivisesti etsii toisen parasta.

ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa (Huh, nää jutut vaan kovenee!) eli valitsee antaa anteeksi. Myös silloin kun sitä ei häneltä pyydetä. Myös silloin kun loukkaaja ei millään tavalla näytä katuvansa. Myös silloin kun toinen ei näytä millään tavalla ansaitsevan anteeksiantoa. Tämä sotii todella rajusti ihmisen tunteita ja tahtoa vastaan. Näissä tilanteissa korostuu valinta. Valitsenko rakkauden vai tuomion? Rakkaus valitsee antaa anteeksi, valitsee päästää irti eikä suostu jäämään loukkauksen valtaan.

Joskus rakkauden valitseminen on todellista taistelua anteeksiantamisen puolesta ja katkeruutta vastaan. Tämä ei tarkoita, että ei saisi loukkaantua, sillä me loukkaannumme ja meitä loukataan. Niin paljon että sydämemme on vereslihalla, haavoitettu, murskana. Näiden tunteiden käsittely ja hoivaaminen ovat kuitenkin eri asia, kuin anteeksiantaminen, vaikkakin siitä se lähtee.

Rakastaminen ei t o d e l l a k a a n aina ole helppoa tai tunnu hyvältä. Monesti se on tosi syvältä. Antaa anteeksi niille, jotka rikkovat meitä, halveksuvat meitä, käyttävät meitä hyväksi, iskevät heikoimpiin kohtiimme, ei ole helppoa. Itse ajattelen sen olevan jopa mahdotonta ilman rakkautta, jolla Jumala on meitä ensin rakastanut. Jos Jeesus ei olis rakastanut ensin meitä ja näyttänyt extreme -esimerkkiä antamalla anteeksi sen, että häntä syyttä halveksittiin, loukattiin, pahoinpideltiin, hänen ihmisoikeuksiaan loukattiin ja lopulta hänet murhattiin syyttömänä, en usko, että meilläkään olisi voimaa, tahtotilaa tai motiivia antaa anteeksi.

Nyt meillä kuitenkin on.

ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa eli rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen. Rakkaus iloitsee totuudesta, vaikka se tekeekin joskus kipeää. Vain totuus tekee vapaaksi. Käytännössä rakkaus puhuu mieluummin totta kuin sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos ystäväsi on tekemässä mielestäsi todella huonon valinnan, esimerkiksi ihastuksen tunteiden vallassa aloittamassa ihmissuhdetta, joka mitä todennäköisimmin tulee hajottamaan häntä, puhutko hänelle totuutta vai ruokitko hänen senhetkistä onnellisuuden tunnettaan? Rakkaus pitää kiinni totuudesta, vaikka se sotisi yleistä mielipidettä tai trendiä vastaan. Rakkaus pitää kiinni totuudesta myös silloin, kun sen seuraaminen edellyttää jonkin hetkellisen hyvän hylkäämistä ja menettämistä.

Kaiken kaikkiaan rakkaus on aika haastavaa. Se edellyttää tekoja, mutta edes täydelliset teot ei riitä. Juuri ennen noita edeltäviä jakeita korinttolaiskirjeessä kirjoittaja muistuttaa, että "vaikka minulla olisi usko, jotta voisin siirtää vuoria, tai vaikka antaisin kaiken omaisuuteni köyhille, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään". Eli vaikka meillä olisi voima tehdä mahdottomia ja käyttäisimme kaikki rahat uhrautuvasti köyhien avuksi, emme olisi mitään, jos meillä ei ole rakkautta. Jopas meiltä vaaditaan. Voiko kukaan kyetä rakkauteen? 

Raamatun mukaan me kykenemme rakastamaan, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Pistän tähän loppuun vielä videon, joka kuvastaa mun mielestä sitä Taivaan Isän rakkautta, jolla hän on meitä rakastanut. Hän ei ole rakastanut meitä sen takia, mitä me ollaan suoritettu tai kuinka hyviä tai pyhiä me ollaan ensin oltu. 

Me ei olla tehty tai oltu tai ansaittu yhtään mitään, kun hän on meitä eka rakastanut. Eikö siinä ole aika hyvä lähtökohta myös rakastaa takaisin ja eteenpäin? 

(Anti)ekohippiunetonyöpostaus

Moikka! 

Mä oon mennyt tänä iltana nukkumaan jo jonkin aikaa sitten rättiväsyneenä, mutta jotenkin mulla on nyt viimeaikoina käynyt niin että piristyn samalla sekunnilla kun laitan pääni tyynyyn. Vaikka kuinka yritän nukahtaa niin ajatuksia vaan vilisee päässä. Ajatuksissa rullaan päivän tapahtumia, pieniä sattumuksia vuosien takaa, entäjosmitäsitten-tulevaisuudenpohtimisia, ihmisiä joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, syvällisiä mietteitä ja supertyhmiä juttuja. Ja tänä yönä kuulkaas päätin jättää unen yritykset ja tulla kerrankin kirjoittamaan saman tien ajatukset tyhjiksi tänne, ehkä se auttaa. Ja arvaatteko, mistä aion nyt kirjottaa? 

En mäkään ois ikinä arvannut, nimittäin KIERRÄTYKSESTÄ. Kamoon, this is so 2000! 2010-luvulla  pitäis puhuu kestävästä kehityksestä, lähiruuasta ja luonnonmukaisesta elämäntavasta. Ja kamoon en todellakaan oo ekohippi.

Jotenki nyt vaan lähin miettimään omaa elämääni ja valintoja; arkipäivän tekoja ja tekemättä jättämisiä suhteessa luontoon ja sen suojelemiseen/tuhoamiseen. Tänä päivänähän on siis tosi in olla eko ja luomu ja raakaruoka ja luonnonmukainen. Organisaatioilla on omat kestävän kehityksen pykälät toimintasuunnitelmissa ja televisiossa, lehdissä ja blogeissa voi seurata ja nähdä julkkisten ja taviksienkin luonnonmukaista elämää. Tosi tosi jees! Mutta sit aina tämmöset jutut menee helposti yli. Ja kun ei ite pääse/pysty/halua elämään täysin luomusti ja coolisti niin helposti sitten luovuttaa ja antaa ekohipstereiden pitää raakasmoothiensa ja tunkkinsa. 

Mutta mä haluun vielä tsempata ja tehdä osani ees jossain määrin, vaikka en maailmaa pystykään yksin pelastamaan. Ja haluun rohkasta muitakin tekemään edes niitä pieniä, vähän ympäristöystävällisempiä tapoja elää ja olla. Ja alottaa ihan basic-hommista, kuten kierrättämisestä. Ei siis koko elämää mullistavasta ruoka- olemis- ja tekemismuutoksista. 

Toisaalta haluun ilmanmuuta myös kuulla teidän ajatuksia, kokemuksia, vinkkejä, faktoja ja mielipiteitä asiasta. Ootteko vegejä? Ootteko jo luovuttanu? Ootteko kyynisiä, ja ajattelette että ihan sama miten yks Maija Meitsiläinen roskansa kierrättää ku USAn yksityisautoilu ja Aasian tehtaat pilaa maapallon anyway? Mitä ekovalintoja sä teet elämässäs? Ootko itse asiassa ees miettiny koko asiaa?

Bussipysäkillä matkalla kouluun yritin hymyillä kameralle mutta -30 asteessa siitä tuli irvistys:) Muuten superlämmin talvitakki kirpparilta 20e!

Mä aloin siis tossa sängyssä pyöriessäni miettimään, mitä asioita valitsen vain siksi, että ajattelen sen olevan ekologinen/eettinen valinta? Tässä listausta:

•  kierrätän: biojäte, säilykepurkit ym. metallit, lasinkeräys, paperinkeräys, ongelmajäte (Vaasassa ei oo erikseen pahvin/kartonginkeräystä mikä harmittaa ja ihmetytttää!), vaatteet ja muut käyttökelpoiset tavarat eteenpäin tutuille, kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen

• ostan suuren osan vaatteista kirppareilta tai perin/lainaan kavereilta (tähän tietty vaikuttaa myös opiskelijabudjetti:) nyt kun ei oo pitkään aikaan ostanut paljon vaatteita uutena kaupasta niin on jännä huomata, että jos tarvii vaikka uuden takin niin mielessä on ekana kirppiskierros eikä esim H&M.
  

Toppi lainattu kaverilta ja täydestä meni noinkin hienossa seurassa.

• en pysty olemaan pitkään suihkussa tai valuttamaan vettä pitkään. Mulle tulee aina huono omatunto ja alan ajattelemaan Afrikkalaisia naisia ja lapsia, jotka joutuu päivittäin kävelemään henkensä uhalla autiomaassa kilometrejä saadakseen kuraista vettä juodakseen. Vaikka eihän mun suihkuvesi oo suoraan niitten kaivoista pois? Mutta kai säästeliäällä (tai ei ainakaan tuhlailevalla) vedenkäytöllä jotain voittaa?
• en pistä pyykkikonetta ja astianpesukonetta yhtäaikaa päälle (jostain joskus kuullu tai lukenut, että se vie enemmän vettä tai sähköö?)
• oon huomannut, että auton käyttö on mulla melkein aina tietoinen valinta. En siis mene aina autolla tosta vaan koska meillä on auto. Vaan mietin, että voisinko mielelläni kävellä tai pyöräillä tän matkan? Lainkaan miettimättä tai asiaa tiedostamatta ajelisin surutta enemmän. Harjoittelen myös ekologista ajamista ja mua harmittaa älyttömästi jos joudun "turhaan" pysähtymään valoihin: jarruttaa ja kaasuttaa taas uudelleen.
• yritän heittää mahdollisimman vähän ruokaa pois. Edellisen ruuan jämistä voi hyvin kehittää seuraavan aterian (toisaalta meillä syödään kyllä aika usein kiltisti lautaset tyhjäks ja kaapit tyhjäks ennenku mitään jämiä kerkee tullakaan;).

Pieniä valintoja kerrallaan: Luomukaurapuuroo, suomalaisia mustikoita,
suomalaista ruisleipää ja suomalaista kurkkua.
ja toivottavasti tosi onnellisen kanan munima muna.

• ostan aina reilun kaupan banaaneita. Mieti, itelle se on joka kerta muutama kymmenen senttiä kalliimpaa (siis 0,10e!). Mutta jos sillä oikeesti vois vaikuttaa siihen, että joku köyhä columbialainen banaaniduunari voisi työskennellä arvokkaasti ja hänelle oikeasti maksettaisiin palkka. Ja tämä taas osaltaan kehittäisi koko paikallisen yhteisön hyvinvointia. Alan oikeesti kuvittelemaan huonostikohdeltuja lapsityöläisiä raatamassa banaanipelloilla aina kun meinaan ostaa pirkan tarjousbanaaneja reilun kaupan banaanien sijaan ja tulee paha mieli ja ostan niitä kalliimpia banskuja ja tulee parempi mieli.
  
  
• ostan myös muita reilun kaupan tuotteita silloin tällöin harkiten hinta-tarve-suhteen. Vessapaperi on sellaista, jossa on ainakin jonkinlainen ympäristöleima. Valitsen ainakin pikkuisen paremmin kohdeltujen (?) kanojen munia kuin niitä halvimpia. Ostan harvoin luomua koska se on kallista. Toivon, että isona ois rahaa sen verran että vois ostaa enemmän luomuu. Se on oikeestiki usein myös paremman makusta! Yritän myös ostaa suomalaista ruokaa. Vaikka eihän niistä kaikista ees voi tietää mistä ne on. Ja jos voi valita, ottaako etelä-afrikkalaisia vai espanjalaisia appelsiineja niin espanjalaisia koska on ne lähempää ruokaa kun afrikkalainen. Enmä tiiä onko näillä merkitystä? Luulis että vähemmän luontoo kuluttaa kun kuljetusmatka on lyhempi. Ja en ota jokaiselle hedelmälle/vihannekselle omaa muovipussia, vaan otan mukaan sellaisenaan tai jos ostan isomman satsin, niin kerään kaikki yhteen pussiin jonka sitten vuoraan punnitushintalapuilla ja saatan kassalla auttaa kassasetää tai tätiä: "tossa on sit viis eri lappua". Kärsivällisesti ne jaksaa ne piippailla:)
  

Nojoo siinä oli mitä tuli ekana mieleen. Onko teillä samanlaisia tapoja tai ajatuksia? 

Tässä ei sitten tietenkään lueteltu niitä kaikkia luontoa tuhoavia asioita, joita teen. Syön lihaa, ostan tavaraa, käytän autoa ja niin edelleen. Mutta kuten sanottu, haluan uskoa, että pienilläkin valinnoilla on merkitystä.Ja niistä voi innostua ja tehdä lisää hyviä valintoja. Voisitko sä ajatella, että tänä vuonna ottaisit itselles jonkun uuden ekologisemman tavan tehdä jotain?

 Noniin, ehkä nyt saan yöunesta kiinni... Hyvää yötä ja huomenta!

Tänään on hyvä päivä tehdä hyviä valintoja.

Uuden vuoden ekat terkut

Uusi vuosi ja uusi blogipäivitys pitkästä aikaa! 

Jotta blogi olisi menestyvä, tehokas ja oikeaoppinen, pitäisi sitä päivittää suht säännöllisesti ja tasokkaasti. Ja jos oikeen pitkälle mennään, niin blogikirjoittamisella tulisi olla tavoite ja suunnitelma, kuten tässä blogissa (klik) opastetaan. No, mun blogista ei varmaankaan tuu menestyvää ja oikeaoppista:) Kiitti kuitenkin teille, jotka ootte lukeneet mun postailuja ja jopa antaneet niistä kivaa palautetta. Katsotaan, jos tästä nyt alkaisi uusi nousukausi;) 

Jyväskylän koti = Winter Wonderland

Oikeestaan suurin syy siihen, etten oo pitkään aikaan postaillut on se, että olin tosi pitkään loppuvuodesta. Ei mitään flunssaa vakavampaa, mutta sitäkin ärsyttävämpää kun periaatteessa pystyi pakolliset asiat hoitamaan, mutta voimia ei jäänyt mihinkään ylimääräiseen "omaan kivaan". Liikunnan puute ei myöskään oo vähäisin syy innottomuuteen. Eilen kävin hyppelemässä BodyAttack -tunnin läpi eka kertaa melkein parin kuukauden liikkumattomuuden jälkeen. Ei ollu kroppa ihan entisissä voimissaan eikä tästä ole muuta tietä kuin ylöspäin. Hitaasti mutta varmasti takasin hyvään ja energiseen oloon! 

Kerkesin mä kipeilyn lisäks loppuvuodesta tehdä uuden aluevaltauksen elämässäni, kun menin muutamaks viikoks päiväkotiin sijaiseksi. Itse päiväkotitätin lapsena päiväkoti tuntuu tosi tutulta työpaikalta, vaikka en varsinaisesti ollut ennen sitä työtä tehnyt. Nyt alkuvuodesta jatkan siellä vielä pikkupätkän ennen kuin on taas pakotettava itsensä gradun hellään huomaan. Oon kyllä tosi kiitollinen tästä työstä ja ei voi muutakun taas ihmetellä aikatauluja kun niin hienosti sain ton työn just kun se mun opintoihin sopi. Syksyn aikana meinasin stressata noista töistä useemmankin kerran, mutta joka kerta muistutin itselleni, että stressaamisen ja huolehtimisen apu tilanteeseen = 0%, kun taas asioiden luovuttaminen taivaan isän tietoon ja luottaminen  Toimii Aina. On ollut kivaa tehdä töitä, tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, oppia uutta, hengailla ihanien lapsien kanssa ja hoivata niitä. Lapset on ihan huippuja, kun ne osaa iloita niin pienestä ja löytää tavallisista asioista ihmeteltävää. Esimerkiks pensaassa istuva harakka on oikeesti aika mielenkiintosta ja hauskaa seurattavaa kun kerranki pysähtyy sitä tekemään.

Joululomalla sain viettää aikaa oleillen ja perheen kanssa. Sain lukea kirjaa vaikka koko päivän ja syödä överit panttereita. Uutena vuotena kokoonnuttiin good old gangin (ja niiden mukana tulleiden uusien tulokkaiden) kanssa nyt ties monennetta kertaa. Onse kyllä hienoo, että elämässä on tommonen porukka, jonka seurassa saa olla oma itsensä, nauraa ja itkeä, saunoo ja syödä, sotkee ja siivota, heittää huonoo läppää ja siunata. Vaikka jokainen on aivan oma persoonansa ja elämäntilanteet on erilaisia, on ollut ihan huippuu että noiden tyyppien kaa sai vuos sitten kelata vuotta 2011 ja haaveilla vuotta 2012. Ja nyt käytiin sit läpi mitä 2012 toi tullessaan ja mitä odottaa tältä vuodelta. Jakaa huippuhetket ja haastavat ajat. What a blessing. 

 

Suurperheen uusivuosi.

Mulle vuosi 2012 oli kyllä yks elämäni onnellisimmista vuosista! Naimisiinmeno, ja kaikki siihen liittyvä oli arvatenkin makeaa mahan täydeltä. Muutoksiakin se tietty toi kun muutin rouvaksi Vaasaan elokuussa. Oon saanut tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin. Ja ne on saanut tutustua Rouva M:än. Eikä ne oo koskaan tuntenu mua neiti P:nä. Näinhän se menee, mutta kyllä sitäkin on saanut opetella. Oon saanu asua yhdessä J:n kanssa samassa kaupungissa ja heikamoon samassa asunnossa joka on meidän yhteinen koti. En siis oo vaan viikonloppusin käynyt toisen luona vaan täältä yhteisestä kodista me yhessä herätään joka aamu (paitsi välillä esim nyt kun J on pelireissulla neljä päivää:( ). Aivan huikeeta. 2012 sain myös olla paljon tekemisissä vielä mun vanhojen ystävien ja perheen kanssa ja teistä haluan pitää kiinni ja lähelläni, vaikka fyysisesti asunkin nyt kauempana. Ootte tärkeitä ja teette mulle hyvää!

Vika aamu neiti P:nä ja muut ompelukerhon jäsenet (en valitse ystäviäni ulkonäön perusteella vaikka siltä näyttääki. Ne on kultaa, suitsuketta ja mirhaa myös sisältä!).

Vaasan koti ja roolijako kohdillaan

Virallinen edustusjoukkueen kuva kaudelle 2012-2013

Mitä sitten odotan vuodelta 2013...? 

Ehkä voisin kirjoittaa siitä toisen kerran lisää. Nyt pitää mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna kiskoa taaperoita ylös lumikasoista jonne ne michelin-ukkeleina toppahaalareissaan kaatuu.

Mitkä oli sun mieleenpainuvimmat asiat viime vuodelta? Mistä oot kiitollinen? Mitkä oli huippukohtia? Mitä opit? Mistä haasteista sä pääsit läpi?

Ulkojäillä. PS. I miss you!

PPS. oon löytänyt instagramin maailmaan: @maijatuulia