torstai 10. tammikuuta 2013

Uuden vuoden ekat terkut

Uusi vuosi ja uusi blogipäivitys pitkästä aikaa! 

Jotta blogi olisi menestyvä, tehokas ja oikeaoppinen, pitäisi sitä päivittää suht säännöllisesti ja tasokkaasti. Ja jos oikeen pitkälle mennään, niin blogikirjoittamisella tulisi olla tavoite ja suunnitelma, kuten tässä blogissa (klik) opastetaan. No, mun blogista ei varmaankaan tuu menestyvää ja oikeaoppista:) Kiitti kuitenkin teille, jotka ootte lukeneet mun postailuja ja jopa antaneet niistä kivaa palautetta. Katsotaan, jos tästä nyt alkaisi uusi nousukausi;) 

Jyväskylän koti = Winter Wonderland

Oikeestaan suurin syy siihen, etten oo pitkään aikaan postaillut on se, että olin tosi pitkään loppuvuodesta. Ei mitään flunssaa vakavampaa, mutta sitäkin ärsyttävämpää kun periaatteessa pystyi pakolliset asiat hoitamaan, mutta voimia ei jäänyt mihinkään ylimääräiseen "omaan kivaan". Liikunnan puute ei myöskään oo vähäisin syy innottomuuteen. Eilen kävin hyppelemässä BodyAttack -tunnin läpi eka kertaa melkein parin kuukauden liikkumattomuuden jälkeen. Ei ollu kroppa ihan entisissä voimissaan eikä tästä ole muuta tietä kuin ylöspäin. Hitaasti mutta varmasti takasin hyvään ja energiseen oloon! 

Kerkesin mä kipeilyn lisäks loppuvuodesta tehdä uuden aluevaltauksen elämässäni, kun menin muutamaks viikoks päiväkotiin sijaiseksi. Itse päiväkotitätin lapsena päiväkoti tuntuu tosi tutulta työpaikalta, vaikka en varsinaisesti ollut ennen sitä työtä tehnyt. Nyt alkuvuodesta jatkan siellä vielä pikkupätkän ennen kuin on taas pakotettava itsensä gradun hellään huomaan. Oon kyllä tosi kiitollinen tästä työstä ja ei voi muutakun taas ihmetellä aikatauluja kun niin hienosti sain ton työn just kun se mun opintoihin sopi. Syksyn aikana meinasin stressata noista töistä useemmankin kerran, mutta joka kerta muistutin itselleni, että stressaamisen ja huolehtimisen apu tilanteeseen = 0%, kun taas asioiden luovuttaminen taivaan isän tietoon ja luottaminen  Toimii Aina. On ollut kivaa tehdä töitä, tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, oppia uutta, hengailla ihanien lapsien kanssa ja hoivata niitä. Lapset on ihan huippuja, kun ne osaa iloita niin pienestä ja löytää tavallisista asioista ihmeteltävää. Esimerkiks pensaassa istuva harakka on oikeesti aika mielenkiintosta ja hauskaa seurattavaa kun kerranki pysähtyy sitä tekemään.

Joululomalla sain viettää aikaa oleillen ja perheen kanssa. Sain lukea kirjaa vaikka koko päivän ja syödä överit panttereita. Uutena vuotena kokoonnuttiin good old gangin (ja niiden mukana tulleiden uusien tulokkaiden) kanssa nyt ties monennetta kertaa. Onse kyllä hienoo, että elämässä on tommonen porukka, jonka seurassa saa olla oma itsensä, nauraa ja itkeä, saunoo ja syödä, sotkee ja siivota, heittää huonoo läppää ja siunata. Vaikka jokainen on aivan oma persoonansa ja elämäntilanteet on erilaisia, on ollut ihan huippuu että noiden tyyppien kaa sai vuos sitten kelata vuotta 2011 ja haaveilla vuotta 2012. Ja nyt käytiin sit läpi mitä 2012 toi tullessaan ja mitä odottaa tältä vuodelta. Jakaa huippuhetket ja haastavat ajat. What a blessing. 

 
Suurperheen uusivuosi.

Mulle vuosi 2012 oli kyllä yks elämäni onnellisimmista vuosista! Naimisiinmeno, ja kaikki siihen liittyvä oli arvatenkin makeaa mahan täydeltä. Muutoksiakin se tietty toi kun muutin rouvaksi Vaasaan elokuussa. Oon saanut tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin. Ja ne on saanut tutustua Rouva M:än. Eikä ne oo koskaan tuntenu mua neiti P:nä. Näinhän se menee, mutta kyllä sitäkin on saanut opetella. Oon saanu asua yhdessä J:n kanssa samassa kaupungissa ja heikamoon samassa asunnossa joka on meidän yhteinen koti. En siis oo vaan viikonloppusin käynyt toisen luona vaan täältä yhteisestä kodista me yhessä herätään joka aamu (paitsi välillä esim nyt kun J on pelireissulla neljä päivää:( ). Aivan huikeeta. 2012 sain myös olla paljon tekemisissä vielä mun vanhojen ystävien ja perheen kanssa ja teistä haluan pitää kiinni ja lähelläni, vaikka fyysisesti asunkin nyt kauempana. Ootte tärkeitä ja teette mulle hyvää!

Vika aamu neiti P:nä ja muut ompelukerhon jäsenet (en valitse ystäviäni ulkonäön perusteella vaikka siltä näyttääki. Ne on kultaa, suitsuketta ja mirhaa myös sisältä!).

Vaasan koti ja roolijako kohdillaan
Virallinen edustusjoukkueen kuva kaudelle 2012-2013



Mitä sitten odotan vuodelta 2013...? 
Ehkä voisin kirjoittaa siitä toisen kerran lisää. Nyt pitää mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna kiskoa taaperoita ylös lumikasoista jonne ne michelin-ukkeleina toppahaalareissaan kaatuu.

Mitkä oli sun mieleenpainuvimmat asiat viime vuodelta? Mistä oot kiitollinen? Mitkä oli huippukohtia? Mitä opit? Mistä haasteista sä pääsit läpi?





Ulkojäillä. PS. I miss you!


PPS. oon löytänyt instagramin maailmaan: @maijatuulia

4 kommenttia:

  1. ihana, positiivinen Maija. tää on niin hyvän fiiliksen blogi, ja saa itetkin sopivasti pohtimaan! Michelinukot, haha.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anu! just tollaisen toivonkin tän blogin olevan:)

      Poista