torstai 25. lokakuuta 2012

Not another treeniblogi

 TULEE, TULEE, JAKSAA, JAKSAA!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, mä en halua että tästä blogista tulee treeniblogi, jossa jatkuvasti kertoisin jumpista ja treeneistä, mutta kyllä välillä voi vähän sitäkin hehkuttaa. Liikkumisen, suihkun ja hyvän iltapalan jälkeen on vaan niin buenot olot, etten yhtään ihmettele miks niin moni pitää treeniblogia. Endorfiinipiikeissä on helppo lähtee omasta hikoilustaan hehkuttamaan ja toisaalta se varmasti antaa monille uutta motivaatiota treenailla puhumattakaan oman motivaation nostattamisesta. 

Tässä tänään heittelen ilmoille ajatuksia lähinnä siitä, miten ihanaa ja innostavaa liikunta on. Mutta ehkä kuitenkin enemmän siitä, kuinka meillä (varsinkin naisilla) on edelleen liian usein taipua vertailemaan itseämme muihin. Ja toisaalta mietin ja muistuttelen itseäni ja teitä sosiaalisen median "vaarallisemmista" puolista. Eli lukekaa tämäkin blogi kriittisesti, mutta arvostelematta sen kirjoittajaa, koska tämä blogi ei ole koko totuus minusta... :)

Aika monille (naispuolisille) salin puolella treenaamisen alottaminen tuntuu olevan korkeen kynnyksen takana. Ei tiiä miten laitteet toimii, kuinka isoilla painoilla pitäis tehä ja monta kertaa... Ja vaikka tietäisiki ni nolottaa ku on pienemmät painot ku muilla. Ja entä jos tekeekin väärin jonkun liikkeen vähän noloo! Ihan varmasti joku jakaa noi ajatukset mun kanssa? Mutta tästä lähtien päätän unohtaa noi ajatukset. Ja jos joku saa mielihyvää siitä, että seurailee mun räpellyksiä salilla, niin kiva että voin jonkun päivää piristää:D Ja jota se ärsyttää, niin voi voi!

Treeniblogeja lukiessa... Tai no mitä vaan blogia seuratessa ja yleensäkin somessa (=sosiaalisessa mediassa) täytyy aina muistaa että blogi antaa kirjoittajastaan vain yhden, hyvin kapeankin kuvan. Toisten some-profiileja, kuvia ja muita julkaisuja seuratessa toisesta voi saada tosi erilaisen kuvan, kuin todellisuudessa on. Ja sitten aletaan vertaamaan tätä vääristynyttä kuvaa itseensä...

Tässä esimerkiks yks päivä luin yhtä blogia, jossa nuori _timmi_nainen rohkeasti kertoo lihomisestaan. Oma kroppa, paino ja ulkonäkö on aika herkkiä alueita varsinkin nuorille naisille ja kokemukset omasta itsestään on tosiaan henkilökohtaisia. Esimerkiks tämän naisen kohdalla mä en todellakaan erottanut hänen "ennen, laihana"/ "myöhemmin, lihonneena" /"tänään uudelleen laihtuneena" -kuvia toisistaan, vaikka kuinka koitin tihrustaa. Hänelle ois helppo sanoo, että "et sä oo lihonnut!", sillä tyttö oli todellakin hyvässä kunnossa. Mutta toisaalta urheileva, hyväkroppainenkin voi olla tyytymätön itseensä, jos hän ei ole sujut kroppansa kanssa.

Ootteko muuten ajatelleet, että laihalle on ok sanoa, että "ootpa sä laihtunu" / "hyi miten laiha sä oot", mutta ylipainoiselle ei tietenkään voi mennä sanomaan "on näköjään tullu taas pari kiloo lisää"... Myös laihat voivat kärsiä laihduudestaan, tai siitä, että heidän ulkonäkönsä herättää huomioita. Mun mielestä kenenkään ulkonäköä ei pitäisi arvostella. Jos urheilija on tyytymätön kroppansa pehmeisiin kohtiin, antaa hänen olla ja kiinteyttää ne rauhassa. Jos hoikka ihminen (terveellisestä ja tasapainoisesta syömisestä ja liikkumisesta huolimatta) pysyy hoikkana, ei huomautella siitä hänelle, jooko? Syömishäiriöt ja pakonomainen treenaus on sitten asioita erikseen, joihin en tässä ota kantaa.

Nojoo, mutta niistä treeniblogeista vielä sen verran, että niitä jonkun hetken vähän aktiivisemmin seurattuani huomasin että aloin itse mittailla itseäni ja mietin, että kuinka mä määrittelisin oman kroppani nykyhetken ja tavoitteet blogissani... Toisaalta ihan mielenkiintosta ja inspiroivaa mutta toisaalta so-not-my-thing. Jotkut saa tommosesta iloa ja motivaatiota. Mä en:)

"Who I think I am"
"Who I really am" :D
LesMills-koulutuksen koekaniineina BodyAttackia soluasunnossa eräänä lauantaiyönä viime keväänä... PS, mites toi paita ? :D

Treenibloggaajat, tää ei oo teitä vastaan vaan meitä teidän blogien lukijoitanne ja ihailijiotanne haluan herätellä:) Turha vertailu ja ahdistelu on buu. Inspiraatio ja motivaatio on jees. Se, että liikkuu ja syö niinkuin itsestään tuntuu hyvältä on jeesjeesJEES!

Loppuun vielä Sami H:n aina yhtä ajankohtainen ja relevantti asiantuntijalausunto ryhmäliikunnasta.

5 kommenttia:

  1. Tuota on hyvä tosiaan aina muistutella, että somessa saa tietyn kuvan kirjoittajasta, joka ei ole kuin yksi puoli ihmisestä. Esim. itse kerron pääasiassa treenijutuista ja jätän muut jutut aika vähälle, joten joku saattaa ajatella ettei mulla ole mitään muuta elämää ja urheilu on koko mun elämän sisältö. Sehän ei tietystikään ole totuus, mutta en halua hirveästi henkilökohtaisista jutuista kirjoitella vaan keskityn noihin juttuihin.

    Ja toinen juttu tuo laihojen kommentointi. Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuota miksi laihoja on oikeus haukkua, mutta lihavia ei. Munkaan mielestä ei tarvitse puuttua kenenkään ulkonäköön, muuta kuin kannustavasti, joka voi nostaa toisen itsetuntoa ja suhdetta omaan kroppaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, teetkö siis jotain muutaki ku treenaat ja kokkaat terveellisiä ruokia??!!

      Poista
  2. Word!

    Oon itsekin vasta parin vuoden sisällä huomannut muuttuneen ajatusmaailaman oman liikkumisen suhteen. Nykyään siitä tulee vain niin mahtava ja koukuttava fiilis, etten haluaisi olla päivääkään ilman! Ja se fiilis kun menee omien rajojen yli, upeeta :) T. Juurikin Bootcampista palaillut hikinen liikkuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes henna! Ois muuten siistiä päästä koittamaan Bootcampia, kuulostaa rajulta mutta antoisalta... Toisaalta voisin ensin uskaltaa mennä kokeilemaan cross fittiä wsc:lle:) Jos oisit täällä niin mentäis varmaan yhessä!

      Poista