Tärähdys

No hejsan!

Mikä meno ? Mulla on hyvä fiilis. Ja sitä haluun jakaa sulle ja teille, lukijat.

Tänään oon saanut hyvää fiilistä siitä, että sain tehtyä gradua eteenpäin. Tämmösen isomman prokkiksen alkuun liittyy aina tosi paljon aloittamisen tuskaa, sinnetänne poukkoilua ja yleistä möhmäämistä, joten nyt tuntuu tosi kivalta, että sai jotain ajatuksia hahmoteltua konkreettisesti paperille. Lisää tämmösiä tuotteliaita päiviä kiitos!

Toinen hyvänfiiliksen lähde on aina vaan pumppijumppahölkkäurkka eli l i i k u n t a. Hiki pintaan ja sykettä ylös niin kyllä toimii. Tänään koitin jotain hurjaa ja menin ryhmäliikuntatunnin sijaan ite salille pyörii. Kyllä sitäki pikkuhiljaa varmasti oppii tekemään ku rohkeesti vaan alkaa harjottelemaan, että miten päin niihin laitteisiin mennään:D En haluu, että tästä tulee treeniblogi, mutta kyllä nää jutut sen verran mua mietityttää, että kirjottelen tässä joku päivä aiheesta lisää.

Palataan vielä siihen hyvään fiilikseen. 

Sen lisäks, että mulla on tällä hetkellä menossa tosi onnellinen elämänjakso (vastanainut, terve nuori nainen, perheellä ja ystävillä kaikki suht ok, mitämuutavoisenääpyytää), ja takana hyvä päivä, mun hyvää fiilistä ja kiitollisuutta tätä kaikkee kohtaan lisää tietoisuus siitä, että kaikki ei todellakaan ole itsestäänselvää. Siitä muistutettiin viikonloppuna yhen aika pahan taklauksen muodossa., josta J selvisi IHMEellisesti pelkällä säikähdyksellä. Äijä kolattiin jäähän, (video tässä) jossa se kramppaili tajuttomana n. 4 minuuttia. Paareilla pois kaukalosta ja ambulanssilla sairaalaan. Tollasissa tilanteissa on monelta loppunut ura tai jopa liikuntakyky kokonaan. J:lle jäi vähän finniä isompi punanen jälki otsaan, joka on nyt jo melkein poissa. Aivotärähdyksen jälkioireita ei oo näkynyt. Kaikki on tietty otettu varman päälle, eikä J saanut pariin päivään kattoo TV:tä tai olla kotona. Täyty sit vaa rupatella kynttilänvalossa waiffin kaa, too bad!?

J: paljo peli? Oliks mulla kiekko ku mut ajettii?
M: Hymyile, otan susta kuvan mun blogiin! (tärisin hulluna ja olin varmaa sekavampi ku itse tärähdyksen saanut:)

Aina yhtä hemaiseva hikipuku ja mikä parasta, äijjä kunnos!
EDIT: kuva siis lauantai-illalta. J pääsi heti yöks jo kotiin.

Tän tason kypärät ei mee mäsäks ihan pikku kontaktista. Se, että J:n kypärä hajos?! kertoo jotain tällistä.

Mutta tosiaan, tästä kaikesta on jäänyt käteen vaan entistä isompi kiitollisuus siitä kaikesta mitä mulla on tässä ja nyt. Ja ei voi muuta kun uskoo taas entistä enemmän siihen, että rukouksessa on voimaa, kun kattoo tota tälliä ja samalla J hengailee ihan kondiksessa vieressä. Kiitti kaikille jotka muistitte ja muistatte. J halus myös että laitan tänne siltäkin kiitokset siitä, miten niin monet laitto viestiä, terveisiä, voimia, halauksia, rukouksia ja tsemppejä tona iltana ja sen jälkeen. Ne kaikki merkkaa. Mustakin pidettiin tona aikana hallilla niin hyvää huolta. Ei oo helppoo kattoo katsomosta ku toinen puoli sätkii kentällä tajuttomana eikä yhtään tiedä mitä on käynyt. Onneks pääsin heti sivuun J:n luokse ja näkee että raajat liikkuu, aivot toimii ja sydän lyö. Nyt on ekat treenit takana eikä vieläkään mitään probleemeja, haluu vaan päästä pelaa taas:)

Tomorrow is a mystery but today is a gift 

- klisee toimii.